Minä pelkään monia asioita, mutta yksi suurimmista ja elämää hallitsevimmista on naurunalaiseksi joutumisen pelko. Tuntuu, ettei se ikinä jätä minua rauhaan. Melkein kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, varsinkin vähän vieraampien ja vanhempien tai muuten "arvovaltaisempien" ihmisten kanssa pelkään mokaavani koko ajan -ja joutuvani naurunalaiseksi.

Vaikka tuommoinen pelko varmaan asuu meissä melkein jokaisessa, minusta vain tuntuu, että minulla se on tavallista suurempi. Eikä asiaa ole parantanut, vaan pikemminkin siihen on myötävaikuttanut, se, että lapsena vanhempani olivat hirmu tarkkoja käytössäännöistä ja tavoista, ja jos jotain teki "väärin" niin siitä sai kuulla kunniansa.

Koetan nyt opetella päivä päivältä elämään tämän pelkoni kanssa, ja olemaan pohtimatta merkityksettömiltä tuntuvia pikkuasioita, joiden pelkään voivan nolata minut, olla murehtimatta sitä teenkö "väärin" jos teen erilailla kuin muut. Kun en halua olla loppuelämääni mikään massan mukana kulkijakaan, vaan haluan olla vapaa. Tekemään niinkuin itse haluan, pelkäämättä, että joudun siitä naurunalaiseksi ja hyljeksityksi, halveksituksi ihmiseksi.