Tänään taas tuntui siltä että ihan pakko päästä kirjoittamaan blogia, vaikka vähän tärkeämpääkin tekemistä olisi... onkohan musta tullut blogiriippuvainen? Välillä tuntuu siltä, että ihan pakko päivittää blogia, vaikka tuskin tätä kukaan edes lukee, ainakaan noin vakituisesti. En ainakaan keksi mitä mun blogituksessani olisi niin erityisen kiinnostavata:)

Välillä myös vähän huolestuttaa, että entä jos "paljastun", vaikka en uskokaan että oon niin tarkkoja tietoja itsestäni antanut...ainakaan vielä. Nämä jotkin ajatukset mitä tänne kirjoittelen tai aion joskus kirjoitella, ovat nimittäin sen verran henkilökohtaisia, sillä tavoin ettei tuntuis hyvältä jos joku osaisi yhdistää ne oikeaan arkiminuun... Jep jep, vaikka eiväthän ne teistä toki henkilökohtaisilta kuulosta, mutta minulle tuo on outo ja häilyvä raja, usein ehkä vähän turhankin korkea. Ehkä se johtuu vain siitä, että en usein uskalla tuntea itseäni hyväksytyksi ihmisten keskellä, mikä johtuu varmaan joistakin kiusaamiskokemuksista, ei edes kovin pahoista, mutta en ole kovin usein vain tuntenut kuuluvani mihinkään joukkoon.

Ja sitten lopuksi vielä päivällä päähäni pälkähtänyt hauska ajatus. Kuljin taas iltapäivällä bussilla harrastukseen (jota en muuten kerro, etten "paljastu" :p), jutustelin taas kaverini kanssa niitä näitä maan ja taivaan välillä, välillä vähän henkilökohtaisempiakin juttuja. Yritettiin kyllä pitää äänemme hiljaisina, mutta eihän sitä aina bussissa pysty kaikkea salaamaan... Välillä sitä pohtii että kukahan kuulee ja mitä? No, siinä päähäni sitten pälkähti että entäpä jos joku muista matkustajista olisi ihastunut minuun, niin sepä olisi hassua. Saisi ainakin kuunnella ihastuksensa juttuja loputtomiin! (tai no, ehkä melkein puoli tuntia kerran viikossa...) Jaksaisikohan tuo olla sitten kauan ihastunut? Ei ainakaan säilyisi sillainen siloinen kuva, mikä ihastuksista yleensä on.