torstai, 26. elokuu 2010
omia osoitteita
perjantai, 6. huhtikuu 2007
outoja kommentteja
kummallista, blogiini on nyt alkanut tulvia "kommentteja", jotka sisältävät vain jotain outoja www-osoitteita. Outoa että "kommentoijilla" on nimetkin, eikä ole vain anonyymi automaatti joka niitä lähettää... varmaan jotain hienoa tekniikkaa tämäkin... kai ne kommentit saisi jotenkin poistettuakin, mutta en osaa enkä taida opetellakaan, koska blogini on nyt jälleen jäämässä vähän talviteloille. Kiva olisi kyllä blogata, mutta en oikein keksi mitään kirjoitettavaa:) Kaikki vähänkin fiksut aiheet haipuvat päästäni niin nopeasti etten niitä tänne ehdi rustaamaan. Ja tuskin tätä kovin mooni on lukenutkaan.... (varsinkaan nuo outojen kommenttien lähettelijät);)
lauantai, 10. maaliskuu 2007
Jos on katsottava saippuasarjaa...
"Jos on katsottava saippusarjaa, niin parempi olla edes hyvä saippuasarja" -Jotenkin näin kuului tv-kriitikon arvio Anastasiasta, maailman luultavasti ihanimmasta tv-sarjasta. Kriitikko oli tietysti mies, kuten arvostelustakin jo kuulee. Ärsyttää, kun saippuasarjoja AINA morkataan. Mahtuuhan joukkoon toki huonojakin (ja halvan näköisesti tehtyjä mahdollisimman helpoilla juonenkäänteillä, itseään toistaen), kuten Päivien viemäät ja subbarin Mi gorda bella, iuh!
Mutta ei saa muutaman rimanalituksen perusteella lyödä leimaa koko genreen, joukkoon mahtuu helmiäkin. Kuten juuri Anastasia osoittaa. Jos kriitikko ei uskalla kirjoittaa että joku ohjelma on hyvä sen takia että se on saippua, niin kriitikolla on joku ongelma. Sitäpaitsi tarkalleenottaen Anastasia on telenovela, ja hyvä telenovela onkin.
keskiviikko, 7. maaliskuu 2007
Poor american...
Vuonna 2004 nuori yhdysvaltalainen mies joutui kotimaansa armeijan uhriksi. Hänet pakotettiin pesemään osastonsa lattia omalla sähköhammasharjallaan, syömään mikrossa lämmitettyä kissanruokaa, juoksemaan jokapäivä harjoituskentän ympäri 79 kertaa jonka päälle hän sai yrittää juoda vain väkiviina-etikkaa. Lisäksi hän joutui tehdä miinakentän puhdistuksia side silmillään sekä sukeltajan räpylät jaloissaan ja lopulta hänet lavastettiin syylliseksi jääden kiinni kannabiksen poltosta. Juuri kun tilanne näytti helpottuvan, hän joutuikin värvätyksi sotaan Irakiin. Siellä hän päätyi ammutuksi, tosin ei vihollisen toimesta. Päivä ennen kuolettavaa (armo)laukausta, hän heräsi täysin alastomana leirin vartiokoiran kopista eikä muistanut edellisestä illasta ja yöstä yhtään mitään. Selässään hänellä oli tussilla kirjoitettu iso teksti missä luki "I did it for transgenders like me" ja vartiokoira löytyi leirin ruokavarastosta, missä se oli päästänyt tarpeitaan osan ruoan päälle ja osan se oli syönyt. Yllään koiralla oli miehen alushousut ja violetti puuhka. Mies lähti paniikissa juoksemaan edelleen täysin alastomana kohti aavikkoa toistaen samalla sanoja "HOLY CREEPING JEEBIES!"
Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nuo ylläolevat sanat, tulet tapaamaan ammutun miehen. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, mies ilmestyy peittosi alle ja alkaa taukoamatta hymäilemään light jazzin hittejä vuosilta 1978-1986.
Jos lisäät tämän tarinan omaan blogiisi, journaliisi tai päiväkirjaasi, hän jättää sinut rauhaan. Näin palkitaan hyvät tekosi. Jos et lisää, tulet kärsimään vaikeista alapään tulehduksista sekä virtsaongelmista seuraavat 40 vuotta ja sen mukana seksielämäsi huononee moninkertaisesti.
maanantai, 5. maaliskuu 2007
Minä pelkään...
Minä pelkään monia asioita, mutta yksi suurimmista ja elämää hallitsevimmista on naurunalaiseksi joutumisen pelko. Tuntuu, ettei se ikinä jätä minua rauhaan. Melkein kaikissa sosiaalisissa tilanteissa, varsinkin vähän vieraampien ja vanhempien tai muuten "arvovaltaisempien" ihmisten kanssa pelkään mokaavani koko ajan -ja joutuvani naurunalaiseksi.
Vaikka tuommoinen pelko varmaan asuu meissä melkein jokaisessa, minusta vain tuntuu, että minulla se on tavallista suurempi. Eikä asiaa ole parantanut, vaan pikemminkin siihen on myötävaikuttanut, se, että lapsena vanhempani olivat hirmu tarkkoja käytössäännöistä ja tavoista, ja jos jotain teki "väärin" niin siitä sai kuulla kunniansa.
Koetan nyt opetella päivä päivältä elämään tämän pelkoni kanssa, ja olemaan pohtimatta merkityksettömiltä tuntuvia pikkuasioita, joiden pelkään voivan nolata minut, olla murehtimatta sitä teenkö "väärin" jos teen erilailla kuin muut. Kun en halua olla loppuelämääni mikään massan mukana kulkijakaan, vaan haluan olla vapaa. Tekemään niinkuin itse haluan, pelkäämättä, että joudun siitä naurunalaiseksi ja hyljeksityksi, halveksituksi ihmiseksi.
