Kummallista, nyt kun viimeinkin minulla on pari elikkäs melko varmasti saan tanssia, en jotenkin jaksa enää intoilla niin kovasti puvuista ja muusta. Ehkä se johtuu tästä flunssasta. Ja samalla myös tämä"pieni" stressaaminen siitä, löydänkö hyvän puvun myös latistaa tunnelmaa. Harmi, sillä haluaisin nauttia kaikesta tähän vanhojen tanssipäivään liittyvästä, myös valmisteluista... Oli se nimittäin sen verran vaikeaa se parin hankkiminen.

Joidenkin wanhojen-juttuja kuunnellessa vain pohtii, että miten te jaksatte, NYT JO. Ja sitten välillä taas ihmettelee, miten vähällä jotkut siitä päivästä kahlaa läpi... Ehkä eniten pelkään sitä, että en jaksa enää innostua wanhoista sitten helmikuussa kun jos jo nyt olisin ihan intona siitä. Ja tavallaan tuntuu myös jotenkin epäoikeutetulta olla niin innoissaa ja tärkeänä yhdestä tanssi-illasta, siis loppujen lopuksihan se on kai vain yksi hassu päivä... Mutta hieno päivä joka on vain kerran tytön elämässä.

Pelottaa myös että vanhojen tanssit ovatkin pettymys, sillä joillekinhan ne kai ovat... Ja siksi tuntuu tyhmältä valmistella liikoja, jos petyn vaan kuitenkin,