Nyt se on viimeinkin hoidettu! Pelottava ja koko syksyn hermoiltu asia, jonka suhteen olin jo melkein luopunut toivosta. Mutta onneksi en kokonaan luopunut ja yritin silti. Nimittäin saada parin tansseihin. Sain tänään sitten viimein sopivan tilaisuuden, ja tartuin siihen koska eihän sitä tiedä milloin olisin taas uskaltanut. No, se kannatti, sillä pienen epäilyn jälkeen minulla on nyt pari:) Kyllä tuntuu hienolta saada ilman stressiä voida valmistella tanssi-päivää.

En ole vieläkään aivan sisäistänyt asiaa, pelkään, että kohta poika ilmoittaa ettei tanssikaan kanssani. Mutta pakko kai se on yrittää uskoa:)

Jos tätä nyt lukee joku tyttö joka on samassa tilanteessa kun minä vielä vähän aikaa sitten (onneksi en enää):) niin rohkaise mielesi ja käy pyytämässä paria, siitä oikeasti tulee paljon kevyempi mieli. Älä missään nimessä tuomitse itseäsi ja yrityksiäsi etukäteen, sillä pojatkin oikeasti haluavat päästä tanssimaan ja 'huolivat' kyllä parikseen kenet tahansa tytön:) nimimerkillä yksi sellainen esimerkki, ja ylpeä siitä:)