Miksi shoppailun jälkeen aina tulee tällainen morkkispäivä? Että olisi pitänyt ostaa se ja se asia, apua, maailmani on varmaan pilalla kun en saanut sitä hattua/paitaa/kenkiä/milloin mitäkin... Epätoivo iskee.  Pitäisi äkkiä päästä kauppoihin takaisin ostamaan. Kummallista, miten mulla ei ikinä tule morkkista siitä, jos ostan jotain, vain siitä, jos en osta.

Onneksi tämäkertainen morkkis alkaa olla jo takanapäin. Se meni harvinaisen nopiasti:)

Silti kummallista, ja pistää miettimään onkohan minun shoppailuni sittenkään ihan tervettä. Vaikka olen kyllä (yleensä) sitä mieltä, että kulutan harvinaisen järkevästi. En ostele kasoittain merkkivaatteita, joita  en sitten käytä, enkä muutenkaan (yleensä) mitään kallista. Yleensä ostan vain sitä, mitä tarvitsen, ja vielä piitkän harkinnan jälkeen.

Eniten minua ehkä vaivaa se, että ostelen vanhempieni rahoilla. Kun rahat eivät ole omiani, en niitä kehtaa ihan kuin omiani kuluttaakaan. Iskee syyllisyys. Taas minä tuhlasin, vaikka en tuhlaisikaan. Ja tavarat jäävät kauppaan.

Paras ratkaisu olisi tietysti hankkia omaa rahaa, mutta lukion ohella työssäkäynti olisi aika raskasta. Siispä pakko jatkaa näin. Toisaalta minun ei tarvitse huolehtia siitä riittävätkö rahat, tunnen vain hieman syyllisyyttä.