Tuo kappale kuvaa aika hyvin tunnelmiani kuluneella viikolla, wanhojen tanssien jälkeen...

Wanhojen tanssit on nyt ohi. Niin kauan niitä odottettiin, valmisteltiin, niin paljon niiltä odotin, toivoin...

Ja sellaiset niistä tuli. Tavalliset vain. Elämää  vain.

Ja olen alamaissa, kun enää ei ole mitään odotettavaa. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, tanssit oli tavallaan yksi 'päämäärä' elämälle, maali johon tähdätä, ja jota ajatella. Kaikki valmistelut vei niin paljon aikaa ja energiaa, mut se oli vaan hauskaa ja hyvää energiaa. Ja nyt on surullista kun semmoiseen ei voi enää tähdätä, kaupunkiin menoa ei tarvitse odottaa kuin kuuta nousevaa että löytäisi ne täydelliset hiuskorut wanhoihin.

Onhan mulla tietysti elämässäni muitakin tavoitteita kuin näyttää kauniilta 16.2.2007, mutta ne tuntuvat kaikki tällä hetkellä niin kaukaisilta.

Ja tavallaan tuo vanhojenpäiväkin oli niin pettymys, kun se ei ollutkaan yksi pienen elämäni parhaista päivistä, vaan kaikki valui tavallaan ohi... Ja siks nyt tuntuu siltä ettei oo mitään järkee suunniltella ja valmistella mitään, vaikka juuri sitä niin rakastan.